SINUSSA ON ENEMMÄN POTENTIAALIA KUIN TIEDÄT

Väitän: Tekoälyn tulossa on yksi mainio puoli: se haastaa meidät kaivamaan esiin oman potentiaalimme.

Minkä potentiaalin?

Viime viikolla kirjoitin siitä, että tekoäly ei ainakaan nykyisessä muodossaan kykene luovuuteen samalla tavalla kuin ihminen – erityisesti silloin, kun luovuus tarkoittaa oletusten kyseenalaistamista ja uuden merkityksen luomista. Siksi liike-elämässä tarvitsemme nyt innovatiiviseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä.

Moni meistä ajattelee nerouden ja lahjakkuuden olevan synnynnäistä eli että jotkut vain syntyvät etulyöntiasemaan geenien ansiosta. Tämä ajatus on varsin ymmärrettävä – ja silti osin virheellinen. Nykyinen geenitutkimus, neurotiede ja psykologia piirtävät huomattavasti dynaamisemman kuvan ihmisestä.

Aristoteles puhui potentiasta ja sen aktualisoitumisesta jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua viitaten sillä jokaiseen ihmiseen kätkeytyviin mahdollisuuksiin.

Nyt uudet tutkimukset tuovat hämmästyttävää konkretiaa antiikin filosofian ajatusten tueksi. Meissä toden totta on enemmän potentiaalia kuin usein uskommekaan. Kerron seuraavassa, mihin viittaan.

TAVAT VAI MUUTOS?

Luin kerran tällaisen tiedon: kun sydänlääkäri kertoo potilaalle, että tämä kuolee, ellei muuta elintapojaan, vain noin 14 prosenttia toimii ohjeiden mukaan. Käyttäytymisen muuttaminen ei ole helppoa – vaikkakin mahdollista.

Tieto ei ohjaa tapojen muutosta – toistuvat ajatukset, tunteet ja teot sen sijaan ohjaavat.

Kuten Aristoteles kiteytti jo antiikissa:“Olemme se, mitä toistuvasti teemme.”

Yllättävää ehkä, sama koskee myös geeniekspressiota.

Ihmiskehossa on noin 20 000 geeniä, mutta niistä vain murto-osa on kerrallaan aktiivisia. Geeniekspressio tarkoittaa sitä, miten ja milloin geenit ilmenevät ja aktivoituvat. Geenit toimivat ikään kuin valokytkimet: ne voivat olla päällä tai pois päältä.

Ratkaisevaa on tämä: geeniekspressio on plastinen, muuntuva – ja samalla hyvin helposti urautuva. Aivan kuten tapammekin.

KUN KOSMONAUTIN ”GEENIT MUUTTUIVAT” – SCOTT KELLYN TAPAUS

Vuonna 2018 kosmonautti Scott Kelly twiittasi vietettyään lähes vuoden avaruudessa: “DNA:ni muuttui 7 %.”

Otsikot räjähtivät. Todellisuudessa Kellyn DNA ei muuttunut, vaan geenien ilmeneminen. Kellyn keho reagoi radikaaliin ympäristönmuutokseen: painottomuuteen, säteilyyn, rytmin muutokseen.

Osa muutoksista palautui Maahan paluun jälkeen, mutta vielä kahden vuoden kuluttua noin seitsemän prosenttia Kellyn geeniekspressiosta poikkesi hänen Maassa pysytelleen kaksoisveljensä geeniekspressiosta.

Tapaus osoitti jotakin olennaista: ympäristö muuttaa meitä biologisesti.

Mutta – ja tämä on olennaista – geenitutkimus viittaa siihen, että psykologiset tilat – kuten pitkittynyt stressi tai turvallisuuden kokemus – voivat välillisesti vaikuttaa geeniekspressioon kehon kemiallisten ja neurobiologisten mekanismien kautta.

Kun esimerkiksi hiukset voivat harmaantua äkillisen shokin seurauksena yhdessä yössä, on selvää, että kyse ei ole vain perimästä, vaan siitä, miten keho ja mieli tulkitsevat todellisuutta.

Tällaiset esimerkit saavat kysymään, onko syntymässä saatuja suotuisia geenejä tärkeämpää kohtalomme ja hyvinvointimme kannalta se, miten itse toimimme – ja etenkin se, miten ajattelemme?

AJATTELU JA TUNTEET MUOKKAAVAT KEHOA – KIRJAIMELLISESTI

Ajattelutapamme vaikuttaa siihen, mitä tunnemme. Tunteet taas vaikuttavat aivokemiaan. Aivokemia vaikuttaa kehon kemiaan. Ja kehon kemia viestii geeneille.

Ajattelu ja tunteet siis muuttavat meitä myös fyysisellä ja geneettisellä tasolla.

Yksittäisessä kudoksessa tai tilanteessa vain osa geeneistämme on aktiivisia, ja suuri osa geeneistä on kerrallaan vaimentuneina. Esimerkiksi stressitilassa ihmisen elimistö on kiihtyneessä tilassa ja silloin tarvitaan tiettyjä geenejä. Pelko- ja puolustautumistilanteessa taas aktivoituvat toiset geenit.

Jos jokin tila, kuten stressi, jatkuu liian kauan, aiheutuu ongelmia. Silloin tietyt geeniekspressiot saattavat jäädä päälle. Pitkittyneenä stressi lukitsee kehon tilaan, jonka seurauksena on sairastumista, uupumista ja ennenaikaista ikääntymistä.

MIKSI NEROJEN LAPSET EIVÄT OLE KESKIMÄÄRÄISTÄ LAHJAKKAAMPIA?

Useissa tutkimuksissa on havaittu, ettei poikkeuksellinen luova tai älyllinen huippuosaaminen siirry suoraviivaisesti seuraavalle sukupolvelle. Geenitutkija Kazuo Murakami onkin todennut, ettei huippulahjakkuus näytä periytyvän suoraviivaisesti.

Miksei?

Perityt geenit eivät välttämättä koskaan aktivoidu. Pullonkaulana ei siis ole se, että jokin geeni puuttuisi, vaan se, että nerojen jälkeläisten ajattelu ja toiminta eivät aktivoi niitä käyttöön.

Sama koskee geeniperimästä riippumatta meitä kaikkia. Emme välttämättä saa kaikkia kykyjämme käyttöön, koska emme osaa toimia suotuisia geenejämme aktivoivalla tavalla.

Nerous ei siis ole pelkästään geenisidonnaista, vaan se liittyy siihen tapaan ja mindsetiin, jolla toimimme.

AUTOMAATTINEN MIELI TORPPAA POTENTIAALIA

Tutkija ja valmentaja Harri Gustavsberg mainitsi Helsingin Sanomien haastattelussa 15.2.2026 siitä, miten suurin osa ihmisten päätöksistä syntyy autopilotilla. Ne tapahtuvat niin rutiininomaisesti, ettemme edes tiedosta tekevämme päätöksiä. Toistuvat valinnat automatisoituvat ajan myötä.

Psykologien mukaan vain 5–10 prosenttia mielestämme on tietoista ja peräti 90–95 prosenttia automatisoitua toimintaa. Minäksi kokemastamme valtaosa on siis tiedostamatonta: ulkoa opittuja käytös- ja ajatusmalleja sekä itselle tyypillisiä tunnereaktioita, jotka toistuvat päivästä toiseen. Meitä hallitsee automaattinen ”kehomieli”.

Kun samat hermoverkot aktivoituvat yhä uudelleen, syntyy urautuneita ajattelumalleja. Ne pitävät kehon ja mielen samana. Uudet yhteydet eivät synny, koska neuronit, joilla ei ole yhteyttä, eivät aktivoidu yhdessä.

Juuri tässä on yksi luovuuden ja uusien oivallusten esteistä. Kehomme ja mielemme addiktoituvat tuttuihin tunteisiin ja ajatuksiin samaan tapaan kuin vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin.

Miten se näkyy?

Vaikka näin: Hiihtoladulla kaatunut ei uskalla enää hiihtää. Avioeron pahana kokenut ei halua enää koskaan naimisiin. Menneisyys alkaa määrätä ja ohjata nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tästä on sanontakin: Kissa istui kuumalle liedelle ja päätti, ettei halua enää koskaan elämässään istua.

Tällä tavoin synnynnäisen temperamentin ja perimän ohella ihmisen persoonallisuuteen vaikuttavat vahvasti myös elämänkokemukset. Jos ei koskaan kyseenalaista ajatuksiaan ja tapojaan, tietämättään vahvistaa niitä.

HYVÄ UUTINEN: MUUTOS ON MAHDOLLINEN

Jumiutumisen ei kuitenkaan tarvitse olla pysyvää. Edellä todettiin, että voimakas tunnereaktio voi muutamassa tunnissa sammuttaa tavallisen hiusvärin aikaansaavat geenit ja käynnistää sen sijaan hiukset harmaaksi tekevät geenit.

Yhtä lailla tunteen kokeminen voi vaikuttaa myös myönteisellä tavalla. Uusi ajatus, uusi näkökulma tai rohkaiseva kokemus lisää neuronien välisiä yhteyksiä. Aivot rikastuvat.

Kun ihminen alkaa toistuvasti ajatella, tuntea ja toimia toisin, myös kehon biologiset vasteet voivat ajan myötä muuttua – ja tämä voi heijastua geenien ilmenemisen tasolla.

Neroiksi nimitetyt ihmiset altistavat itsensä toistuvasti tiloille, joissa tietyt kyvyt aktivoituvat. Kysymys ei siis ole siitä, onko sinussa potentiaalia vaiko ei, vaan siitä: minkälaisia mielentiloja, tunteita ja tekoja ruokit arjessasi – ja mitä ne tekevät geeniekspressiollesi.

Nerouden ravintoa ovat: Uteliaisuus. Keskittyminen. Leikki. Itsereflektio. Merkityksellisyys. Omien ajatusten kyseenalaistaminen. Rohkeus ajatella toisin. Uskallus ihmetellä ja olla ei-tietämisen tilassa.

Mikäli luovaa ja innovatiivista ajattelua halutaan kehittää, ydinkysymys kuuluu: Miten raivata edellä luetelluille lähtökohdille tilaa ja paikka suorituskeskeisessä ja kiireen hallitsemassa työelämässä?

Kuvat: Shutterstock