UUSIA NÄKYMIÄ ELÄMÄÄSI?

Miksi viestijät, johtajat ja huippuasiantuntijat hyötyvät filosofisesta praktiikasta? 

Mikä filosofinen vastaanotto on? Kenelle se sopii ja mitä hyötyä siitä on? Ja ennen kaikkea: miksi juuri viestijät, johtajat ja huippuasiantuntijat hyötyvät filosofisesta praktiikasta ajassa, jossa tietoa on ylenpalttisesti mutta ajattelulle yhä vähemmän tilaa?

AJATTELUN LAATU RATKAISEE

Maailman talousfoorumi nostaa tämän hetken tärkeimmiksi työtaidoiksi

• analyyttisen ajattelun
• luovan ajattelun
• kriittisen ajattelun ja
• aktiivisen oppimisen.

Näitä tarvitaan erityisesti johto-, kehittämis-, viestintä- ja asiantuntijatehtävissä – siis rooleissa, joissa tehdään tulkintoja, valintoja ja merkityksiä, eikä vain suoriteta tehtäviä.

Yhteistä näille rooleille on yksi haaste: ajattelu jumiutuu helposti ja ajaudumme toiminnassamme ”autopilotille”.

Kokemus, asema ja asiantuntijuus voivat paradoksaalisesti kaventaa näkökulmia. Mitä pidempään olemme toimineet tietyssä viitekehyksessä, sitä itsestään selvempänä pidämme omia oletuksiamme.

Juuri tässä kohtaa filosofinen praktiikka astuu kuvaan.

FILOSOFINEN PRAKTIIKKA – AJATTELUN KEHITTÄMISTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ

Filosofinen praktiikka on käytännöllinen, dialoginen tapa kehittää omaa ajattelua. Sen tarkoitus ei ole antaa vastauksia, vaan auttaa kysymään paremmin. Kyse on ajattelun prosessien näkyväksi tekemisestä ja niiden tietoisesta muokkaamisesta joustavampaan ja viisaampaan suuntaan.

Viestijälle tämä tarkoittaa kykyä nähdä, mitä kaikkea tiedostamatonta sanoihin tai sanomiin voi kätkeytyä.

Johtajalle se tarkoittaa parempaa harkintaa, eettistä selkeyttä ja kykyä ajatella ja toimia viisaammin epävarmuudessa.

Asiantuntijalle se tarkoittaa ajattelun joustavuutta tilanteissa, joissa valmiit mallit eivät enää toimi ja tarvitaan radiaalia luovuutta.

Filosofisen praktiikan kautta ajattelun – ja siten myös analyysien ja päätösten – laatu paranee.

HÄMMENNYS EI OLE HEIKKOUS VAAN VOIMAVARA

Filosofisen praktikon tehtävä ei ole toimia kaikukammiona tai tarjota nopeita ratkaisuja. Päinvastoin: praktikko voi aivan tarkoituksella lisätä kävijän hämmennystä.

Miksi?

Koska juuri hämmennys rikkoo ajattelun automaatiota. Kun totutut tulkinnat horjuvat, syntyy tilaa uusille kysymyksille – ja sitä kautta uusille näkemyksille.

Tätä lähestymistapaa voi kutsua ihmettelyn tai ei-tietämisen taidoksi. Kyseessä on sokraattinen perinne, joka tunnetaan nimenomaan siitä, että se synnyttää oivalluksia, innovaatioita ja ajattelun uudistumista. Juuri niitä taitoja, joita tämän päivän työelämä kipeästi tarvitsee ja mitä Maailman Talousfoorumi tällä hetkellä peräänkuuluttaa.

LISÄÄ TILAA OMALLE AJATTELULLE

Filosofinen praktiikka toimii kuin taltta ja vasara: se murtaa ajattelun itsestäänselvyyksiä ja vapauttaa tilaa uudelle. Usein olemme huomaamattamme sitoneet itsemme näkemyksiin, rooleihin ja odotuksiin, joita emme ole koskaan tietoisesti valinneet.

Filosofinen praktikko auttaa näkemään nuo itselle näkymättömät siteet – jotta ne voi katkaista.

Ajattelun joustavuuden kasvu näkyy konkreettisesti parempana päätöksentekona, luovuutena ja kykynä hahmottaa kokonaisuuksia.

Siksi filosofinen praktiikka hyödyttää erityisesti ihmisiä, joiden työ perustuu ajatteluun ja joiden toimenkuvaan kuuluu innovointia, analysointia ja päätöksentekoa.

ITSE AJATTELU – KRIITTINEN METATAITO

Filosofisen keskustelun ydintavoite on edistää itsenäistä ajattelua. Se ei ole pelkkää ongelmanratkaisua, vaan kykyä tarkastella omia lähtökohtia, tunteita ja uskomuksia.

Viestijälle tämä merkitsee kykyä tunnistaa, milloin sanat ohjaavat johonkin tiettyyn suuntaan – tai ovat esimerkiksi ennakkoasenteisiin perustuvia.

Johtajalle se merkitsee vastuullisuutta omien ajatusten suhteen sekä kykyä nähdä päätösten seuraukset laajemmassa kontekstissa.

Asiantuntijalle se merkitsee ajattelun elävänä ja luovana pitämistä myös silloin, kun oma osaaminen on jo vakiintunutta.

Vastaanotolla harjoitellaan ajattelua itseään – eikä siis opeta filosofisia oppisisältöjä tai teorioita, vaan kehitetään omaa henkilökohtaista kykyä ajatella paremmin. Sokrates kutsui tätä ajattelun kätilöinniksi.

AJATTELUN AUTONOMIA

Filosofisella vastaanotolla ei opeteta filosofiaa, vaan filosofista metodia.

Syynä tähän on yksinkertainen, mutta tärkeä tekijä: opetus lisää helposti kuuliaisuutta auktoriteeteille, kun taas filosofisen praktiikan tavoite on lisätä oman ajattelun autonomiaa.

Praktikko ei asetu yläpuolelle, vaan rinnalle. Lähtökohtana on tasavertaisuus ja luottamus siihen, että ihmisellä on kyky ajatella itse – kun sille annetaan tilaa.

Filosofinen praktiikka ei ole terapiaa, mutta se ei myöskään ole siitä irrallinen. Antiikissa ajateltiin, että filosofia lääkitsee sielua siinä missä lääketiede kehoa. Psykologia syntyi aikanaan filosofian kyljestä.

Filosofisessa ihmiskuvassa ihminen ei ole ensisijaisesti traumojensa vaan ajatustensa vanki. Vaikka menneisyys vaikuttaa, näkökulman valinta on edelleen mahdollista. Tässä piilee samalla toivo – ja vapaus.

FILOSOFIA ITSEN KEHITTÄJÄNÄ

Filosofisen praktiikan ytimessä on kokemus siitä, että kävijä sekä ymmärtäisi että tulisi ymmärretyksi. Vastaanotolla ei arvioida, diagnosoida tai aseteta valmiita vastauksia, vaan ajatellaan yhdessä – tasavertaisella ja kunnioittavalla pohjalla.

Filosofinen vastaanotto voi tarjota lohdutusta, tukea, selkeyttä tai suuntaa. Samalla se tarjoaa jotakin erityistä: paikan pohtia elämän, työn ja toiminnan peruskysymyksiä ilman, että niitä patologisoidaan tai kiirehditään ratkaisuiksi.

Vastaanotolle tulon syyt voivat olla arkisia, kuten vaikkapa erilaiset pettymykset, odottamattomat tapahtumat ja kokemukset, stressi, turhautuminen, identiteettikriisit, epäonnistumisina koetut tilanteet tai jokin, joka turhauttaa tai ahdistaa.

Liikkeelle päästään siis monenlaisista lähtökohdista.

Erityisesti praktiikka puhuttelee ihmisiä, jotka ovat jo pitkällä, mutta aistivat, että seuraava askel ei synny lisäämällä tietoa vaan syventämällä ajattelua.

PRAKTIKKO LÄHTEE TASAVERTAISUUDESTA

Praktikkona pyrin luomaan tilan, jossa on lupa tutkia omia ajatuksia avoimesti, myös keskeneräisinä ja ristiriitaisina. Juuri tästä syystä filosofisessa praktiikassa puhutaan usein vierailijasta eikä asiakkaasta: kyse on yhteisestä tutkimusmatkasta, ei ylhäältä ohjaamisesta.

Filosofisen praktikon kanssa ajattelua voi harjoittaa turvallisesti, rauhassa ja hyväntahtoisessa ilmapiirissä. Oma taustani yhdistää yliopistopohjaisen koulutuksen (VTM), 1,5 vuoden mittaisen filosofisen praktiikan koulutuksen sekä vuosikymmenten kokemuksen vaativista viestinnän, johtamisen ja ajattelun kehittämisen rooleista liike-elämässä. Tämä yhdistelmä antaa minulle kyvyn ymmärtää sekä inhimillisiä että ammatillisia kysymyksiä syvällisesti – ja asettaa ne laajempaan kokonaiskuvaan.

Minulle filosofinen praktiikka ei ole vain ammatti, vaan myös elämänasenne. Pyrin Sokrateen hengessä elämään totuutta etsien, omaa ajattelua jatkuvasti tutkien ja valmiita vastauksia karttaen. Pyrin aina aitouteen, läsnäoloon ja rehelliseen dialogiin – myös silloin, kun kysymykset ovat vaikeita.

Oma tavoitteeni on olla samalla kertaa tosi ja helposti lähestyttävä. Asiakaspalautteiden perusteella juuri tämä yhdistelmä – turvallinen ja rento ilmapiiri, terävä ajattelu ja kunnioittava kohtaaminen – on se, mitä kävijät arvostavat ja toivovat. (Voit halutessasi tutustua palautteisiin täältä.)

Olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni. Voit ottaa minuun yhteyttä puhelimitse (p. 040 510 6776), viestillä tai sähköpostitse (nina.pinjolaÄTmediafocus.fi). Tarjoan 15 minuutin maksuttoman alkukeskustelun, jossa voimme yhdessä kartoittaa, voisiko filosofinen praktiikka palvella juuri sinun tilannettasi.

Ajattelu ansaitsee aikaa, tilaa ja luovasti ajattelevan keskustelukumppanin.
Jos haluat tutkia omaa ajatteluasi syvemmin, olet oikeassa paikassa.

OTA YHTEYTTÄ

LISÄÄ LUKEMISTA:

• Pia Houni, Mika Holopainen, Kati Kuula & Tiina Kokkoniemi (Toim.), Filosofisia kohtaamisia – ajatuksia filosofisesta praktiikasta, Niin&Näin 2025
• Elli Arivaara (Akrén-Ebbe), Filosofisen praktiikan ja psykoterapian eroista ja yhtäläisyyksistä
• Elli Arivaara-Ebbe: Filosofisista lohdutuksista, Niin&Näin 4/2007
• Perttu Salovaara: Ajattelun haaste filosofin vastaanotolla, Niin&Näin 4/2007
• Gerd B. Achenbach: ”A short answer to the question: What is Philosophical Practice?”